Sisälläni se ääni mikä soi, se on rakkaus,
ja silmäni sokeaksi sai joskus välke kuutamon.
Liian kauan vain sinä viivyit, jo
ohitsesi kulki se aika, että olisit ollut osa elämääni
minun.
Liian kauan viivyit, minä sen kutsuvanpoltteen
luoksesi jo kadotin.
Silti rakkaus eteenpäin yhä matkaani vie.
En voi sanoa ettei kaipaa minua ainoakaan.
Liian monta sydäntä särkyi minun vuokseni.
Olin nainen aivan liianlevoton, onni ei jäänyt
luokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti