Elokuu

Suurta rakkautta sitä saa kantaa,

ja kitaralla lentää.

Soinnut valtaavat minun pään,

Joensuussa on yhä kuumempaa.

Elokuu kantaa siivillään,

ne kasvavan olkapäihini näen.

Korttitaloja rakentavat, ja siltaa Penttilään.

Minä menen kuumuudesta sekaisin,

luen bussisa ,ja puistonpenkillä Patajätkää,

kannesta kanteen yhä uudelleen, ja uudelleen.

Siinä välissä uusia, tekstejä, runoja teen.

Tämä helle sekoittaa mieleni,

kieleni kitalakeen tarttuu kiinni.

Minä taas Kuoringan veteen sukellan,

niin kuin unelmiini.

Sisälläni virtaa  veri villinä kuin punaviini.

Olen niin kuin tyhmä kuningatar,

Midas kai olla tahtoisin,

kullaksi muuttaa kaiken päällä maan.

Tämä helle alkaa jo sapettaa,

migreeniä se pukkaa, voi tyttörukkaa.

Elokuu, ja rannat yhä täynnä porukkaa.

@ tannninen satu