On tuuli vienyt pois tuoksut päivän, vain
neonkäärmeet yössä saalistaa.
On häkkiin pantu ihminenhän liikkuu lailla
juoksupyörähamsterin.
Hän tekee mitä vain, kun rahantuoksu ilmaan
leviää. Niin sekaisin on aivot, kokopää.
Hän uhraa lampaan, karitsankin. Rahanhimossa
voi ryöstää pankin.
Niin kohta koittaa jälleen keskiyö, taas
tornikello jossain aikaa lyö.
Nyt lyökää, syökää, ryöstäkää, ovat kadut
täynnä elämää. Nyt hulluudesta nauttikaa, ja lapset maailman, niiden nälkäisien
pallomahat ne eivät mitään merkitse.
Te haluatte vain kaikki rahat, mammona, ja
valta vain maailmassa hallitsee. Ja keräykseen lantti antakaa, se omatunnon
hetkeksi vaientaa.
On tuuli vienyt tuoksut päivän, ja mennessään
kai järjenhäivän.
Vain neonkäärmeet yössä saalistaa, ja uhrinsa kapakoissa,
kellariluukuissa tahtovat
elävältä kuristaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti