Tänä aamuna turhat tunteet mua liikaa koskettaa.
En usko enää liikaa tulevaan, ajanharhaa on
onnentoiveet. Tuskin vielä kohdataan.
Sinä juutuit kiinni, siihen kiireeseen,
oravanpyörään pyörivään.
Nyt tahtoisin vain päivän iloisen,
taivaalla kirjavaa leijaa lennättää.
Tuuli niin kuin roskaa ajatuksiani pyörittää.
Rouva elokuu, hän sisälläni asuu,
mustia saappaitaan kiinni nyörittää.
Kohta syksy tulla saa, silloin minä
kynttilän sytytän, siihen liekkiin tiiviisti tuijotan.
Lyhtymeri taas puistoani saa koristaa,
tahdon puunoksille lyhtyjä ripustaa.
Sydämeni on valmiiksi melankolinen,
syksy voi tulla taas, sisimpäni jo sitä odottaa.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti