Sade tuli, rajuilma, yönjälkeen huohotti maa.
Ropinan myötä, uneni kadotin.
Olen se kuiva kämmekkä, imemässä
hetkestä kaiken virvoittavan.
Minä elän, minä rakastan.
Sinä olet kivi minun kengässäni,
päivänvaloon kuljen horjuen.
Pelkään hellyyttä, rakennan
oman turvaverkkoni, rakkauteni torjuen.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti