Niin kaikkivaltias, hän löysi sakset,
sitten niks, ja naks. Tarttui parillisiin
kortteihin elämän .Leikkasi monta
korteista huvikseen, kun oli turtunut tylsyyteen.
Parittomat kortit, puhalsi hän tuuliin maailman,
niin minäkin lensin, tunsin sieluni palelevan.
Imen itseeni valoa radalla tähtien,
niin yksinäisyys huutaa sisälläni,
siitä päivästä lähtien.
On yö, ja avaruudenikkunalla äärettömyyttä
tuijotan. Niin kuuntelen, galaksien huminaa,
ja maapallon liikkeistä outoa ajankuminaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti