Joensuu

Henki on vahva, ja vähätkin sanat

riittävät maailmassa suuren luomiseen.

Minä nilkuttaen vieressäsi katson

huomiseen. Tahdon käteesi tarttua,

kulkea kanssasi syksyn ensimmäiseen sateeseen.

Minun iloani elämästä, ei aika syö,

vaikka viikatenainen kipeästi nilkkaani lyö.

Elokuu, ja Joensuu on kaupunki

jalkojeni juuressa, kävelen kaduillasi.

punaisessa sadeviitassa suuressa.

Joensuu on kaupunki jossa sateella

vielä käytetään saappaita kumisia.

Vielä on aikaa siihen hetkeen, kun

kuljen katujasi lumisia.

Silloin Sointulaan tieni vie,

siellä on joukko empaattisten ihmisten.

Sointulalle tämän lauluni sanoituksen teen.

jne…  @ tanninen satu