Tuuli nukkuu sylissä yön,
kaupunginlaidalla tuulenpesässä.
Minä olen vielä kiinni sinussa,
niin kuin kärpänen liimapaperissa,
levottomuutta helteen keskellä,
tässä kesässä.
Joku laahustaa kohti Sointulaa,
minä ilmasta ne riimit, soinnut
kiinni saan. Hitaat ovat askeleet
maanhiljaisten, minä vielä
olen elossa. Riimit riipaisevat
ulos kiljaisen.
Missä on hän kesän viimeinen,
Mohikaani, keskellä elämän?
Niin voin piiloutua, keskelle
ihmisvilinän, kun heitän lanteiltani
pois ne helisevät kulkuset,
ja vaskiset vatsatanssi vyöt.
Voin olla näkymätön,
tanssia läpi kesän, ne lämpimät
usvaiset yöt. Sinä siinä vierelläni silmilläsi
minua syöt. Siitä yhtään välitä en
olen sisällä tanssin nirvanassa.
Elämää kuule näe en.
@ tanninen satu
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti