Annan kasvaa tunteiden, niiden varaan heittäydyn.
Olen elänyt liian monta vuotta, oppiakseni
kantapäänkautta kaiken sen mitä vastaan
kynsin hampain taisteltiin.
On paratiisissani asukkaana vain se kavalakyy,
se seksioppaita parittomille ihmisille naurusilmin
myy.
Pariton, se tunne sisälläni merkitsee sitä, olen
arvoton.
En enää usko ihmeisiin, ne seitsemän sinetin
alle lyijyarkkuun, kadotetunparatiisinluolaan
piilotettiin.
Nyt on jäljellä vain tämä elämä risainen,
että vierelläni kulje hän, joka hellyydellä
tarttuisi käteen ihmisyyden.
Kuljin tarpeeksi kauas, ihmisyyteni rippeet
kantapäilleni kasvavan näin.
Valon yksinäisen sisältäni silloin
hohtavan huomasin, yllättäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti