Se tunne, kun maksaa sydänverellään
omat virheensä kentillä rakkauden.
Tunne siitä miltä tuntuu olla, kasa sirpaleita,
ruukku viallinen.
Kaikki ne eleet, vaatimattomat, ja itsepäiset.
Niistä syntyvät vain riimit jäiset, riutuneet.
Nurmikolle ovat pudonneet jo, syksynlehdet
yksittäiset.
Sielussani vain leijumassa riimit, soinnut jäiset.
Turtunutta tunnetta, sisällä runoilijan,
siitä aikaan saa vain ummehtuneen tarinan.
Uutisissa, otsikot, ne ovat uhrit sotien.
Tähän ympäristöön sopeudu koskaan kai en.
Minä kirjailijanmaailmaan sanojen taakse pakenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti