Ilta päättyi outoon tunnelmaan,
ja taivas värjäytyi väriin purppuraan.
Niin lailla iltaruskon sammuvan, minä hukkasin
elämästäni sen ilonpalavan, päivä murheellisen
sävyn olkapäilleen sai.
Se oli tämä päivä, tämä lauantai.
Minä sisältäni löysin oudon tunteen, se sinne
kai joskus kätkettiin.
Tunsin olevani, surullinen, ja täysin arvoton.
Missä ne kaikki sirut ovat, särkyneestä itsekunnioituksestani.
Niitä ei kai voi liimata takasin,
minä piiloon matonalle ne pois lakaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti