Odotan et sydän sisälläni, joskus turtuu.
Toiveenani on että kaikkeen tottuu,
ennekuin sydän särkyy aivan kokonaan.
Onko se niin että vain kerran kokee sen
aidon rakkauden.
Miksi sä kiusaat minua liian paljon,
teet kaikenlaista outoa.
Polttavasti minua tuijotat.
Sun pitäisi päättää mitä sä tahdot,
miksi vyön alle lyöt taas?
Sisälläni sydämeni särkyy, kun minua
katsot vaan. Saat sisälläni pelon tanssimaan.
Minä muuria ympärilleni rakennan,
teen sen ympärille vallihaudan upottavan.
Minä sinua pelkään, mitenkä taas
saat kaiken tuskan sisälleni palaamaan.
Etkö sinä tajua mitä teet, saat virtaamaan
vuolaana minun kyyneleet.
Ei sitä loukkausten määrää, millä minua joskus
satutit,
sitä en pysty unohtamaan milloinkaan.
Vihaa, ja suurta rakkautta mikä on se
välimatka joka ne erottavat toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti