Kaksi lyhtyä hautausmaalla,
rakkaani hautaa koristaa.
Ne muistot vain lämmittää niitä
kohtaloita, jotka maailmassa
toisiaan hetkisen leikkaavat toisiaan.
Odotan hetkeä syksyn jälkeen,
kun lumi saapuu niin kuin käärinliina,
ja hautasi valkeaan lumeen peittää osaa.
Elämää ei voi luoda ilman kuolemista,
nyt on vasta elokuu, ja minä
kaipaan talvea, kuiskaan sanan ”Rakas”,
sanon sen aivan hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti