Ajatukset sisälläni ne ovat nyt hirmumyrskyjä.
Olen niin kuin lainelautailija, kuljen kohti
isompia tyrskyjä. Luulen olevani todella järkevä.
Kaikki ajatukset tämän myrskyn myötä, silti
pakenevat minusta, elämä tältä myrskyltä ei minua
säästä.
Ei ne sisäiset perkeleet anna minulle hetken rauhaa,
ei levolliseen mielentilaan päästä.
Minä en nyt mitään haikaile, pitää pysyä
hetki ihan liikkumatta, ettei aika
tallaa varpailleni. Oven takana ovat pahuudentuulet,
ne houkuttelevat paholaisen polttavat huulet.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti