Tyynenä kuin viilipytty,
rakkaudesta huolimatta.
Mykkänä ujouden tähden,
itke, naura, en miehen nähden.
Puhallus pilliin, erätauko,
laadin suunnitelmia.
Voitto kotiin, tasapeli,
häviö, en tahdo kaatua
taistelukentälle.
Liian monta kertaa,
sydän riekaleena.
Ei enää koskaan, vannon niin.
Kunnes, taisteluni häviän.
Itken taas itseni tainnoksiin.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti