Sieluni ympärillä koliseva sotisopa,
rämisevähaarniska niiden loukattujentunteiden
ympärillä. Ei ritaria missään, joka
sisäistä prinsessaani voi puolustaa.
Keskellä Kelanlomakkeiden,
tylsää elämää, jossa ihmistä saa
mielin määrin kyykyttää.
Mieletöntanssi, loputonelämänpasianssi.
Patajätkä, on kädessäni tässä,
herttajätkä sisälläni ikuisessa ikävässä.
Elämä on kuin se Villi länsi,
en voi sanoa tuon miehen minä haluan.
Yksinäisyydessäni ajatusteni tyhjää luuta,
kuin nälkäinen koira kaluan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti