Sinä murtaudut aina minun mieleeni,
tallennut öisin unieni tajuntaan.
Enkä näitä tunteitani osaa pakastaa.
Pakko sitten se on vain utopianlailla rakastaa.
Me matkaamme aina eriteitä,
minä sisälläni piilottelen piruja, ja enkeleitä.
Minä matkustan aina Venukseen, sinä olet
matkalla Marsiin. Minä olen rakastunut
mieheen kauniiseen, niin ujoon sekä kummalliseen.
Maailma yrittää meitä muuttaa kaiken aikaa,
ehkä minäkin muutan nanosekunnin verran
tätä maailmantaikaa.
En milloinkaan minä toivoani piiloon peitä.
En milloinkaan hukkaa suurta unelmaa.
Minä aina kuljen tiellä utopian,
missä pilvilampaat voi laiduntaa.
Lailla kuohuviinipullon juuri korkatun,
minä vaahtoan, laulun rakkaudesta taas
uuden teen. Sinä minusta rakensit naisen
samanlaisen, kuin peilikuvasi sinun heijastaa.
Olan takana kurkkii tusina ihailijaa,
minä sinua palvon vaan.
Siitä oudot omat kiksini minä saan.
Minä sinussa näen se prinssin,
jonka mukana saisi puolimaailmaa omistaa.
Me matkaamme aina eriteitä,
minä sisälläni piilottelen piruja, ja enkeleitä.
Minä matkustan aina Venukseen, sinä olet
matkalla Marsiin. Minä olen rakastunut
mieheen kauniiseen, niin ujoon sekä kummalliseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti