Minä hoivaavaa kättä
janoan,
näihin taistelujen
vaurioihin.
Tahdon olla hetkitäin
tyyni,
sekä ajatuksiltani
vakaa.
Tämä tieni se luoksesi
vie,
ehkä arkisen onnen
takaa.
Mies sinun tiesi on
sorainen,
tai pinta asfaltin
tumma polttavin.
Maatie on rekan edessä
pelkkää mutkaista
kiemuraa.
Rakkaus syttyy, taikka
alkumetreille
sammua saa. Minun
mieleni
tyyni, hiljainen, vastauksia
elämän odottelen.
Mietin, mitä vastauksia
aika tuo tullessaan.
Onko edessäni polku,
joka onnenmaahan viedä
saa.
En tietää voi oletko
hän,
jonka kädestä pitäen
jatkan tietä elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti