Sua nyt tervehdin, sanon päivää,
sitten näkemiin.
Ei koskaan tiedä onko aika
viimeisten jäähyväisten.
Kotini on siellä missä sydän
voi toista rakastaa.
Tekstiviestin sain kysymyksen
bileistä takaa vuosikymmenten.
Olinko siellä silloin,
kun Ake Make , ja Pera soi.
Siellä oli myöskin moni muu,
Asta, Kaija, sekä tyttö naurusuu.
Silloin pyysin että jäisit tähän vierelleni,
silloin sitä et halunnut vaan pois menit.
Niin kulkivat vuodet kymmenet,
veivät ajanpölyä mukaan.
Niin sinä saavuit jälleen minun elämään.
Oli oli toisenlainen askel ajansävelin,
minä hetkiseksi viereesi pysähdyin
sua kuuntelin. Sitten pois kävelin.
Nyt voin pilvien päälle vain vilkuttaa,
sieltä sinä minua vieläkö yhä seuraat,
kun jatkan tätä yksinäistä matkaa?
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti