Tänään päätäni kivistää,
kasvatan sarvia oinas, se aina olen vain.
Kesä sen aika pois mennä jo on.
Syksyn syliin, sinne paikan hain.
Suru ulos paistaa kasvoilta runoilijain.
Ystävyys se kaikki viereltäni pois katoaa.
Helppoa oli olla kesänlämmössä
pelle onnellinen, nyt kasvoilla klovnin
nähdä voit vain kuivuneen kyyneleen.
Tule ole minun mieheni,
ota minut syliin, tahdon nukkua lusikkaan.
Liikaa väsyin jo maailmankylin.
Olen vielä sielultani,se nuori ja kapinallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti