Siitä on kauan, aivan liian kauan,
kun joku pysähtyi vierelleni,
sielu avoinna, sulautuen minuun.
Tullen yhdeksi rakkauden sitomaksi lihaksi.
Kasvaen mustekalanlonkeroiksi,
yhdeksi kiihkoksi, yhdeksi taisteluntantereidenpihaksi.
Nyt minä olen syvällä horroksessa,
eikä minuuttani saa hereille ilman
voimakkaita voimakeinoja, ilman ihmettä.
Sisälläni kuiskaa kyteväliekki,
sytytä minut, puhalla liekkiini,
ennekuin on liianmyöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti