Neitoperhonyönä näin aamun valkenevan.
Sen valvotun yön hetken muistan.
Ystävä tähdistä yöllä unelmoi.
Hän kameralla kuvaansa
hetken vangitsee, kun maailma
raottaa verhonsa ihmeellisen.
Yöllä ajassa oudosti liidin,
unta kokea saanut en.
Oli sisälläni kesäyöntuoksut,
jasmiini ajatuksiani vauhdittaen.
Mitä valokuviinsa hän tallentaa,
ken taivaalle yöllä malttaa tuijottaa?
On siellä niin paljon ihmeteltävää,
voi joskus kuu-ukkokin
hetkisen irvistää.
On ystäviä minulla niin erilaisia.
On mies joka käyttää päällänsä leninkiä.
On nainen joka naiseksi ei syntynytkään,
kaikki tahtovat ystäviä ympärilleen, jotka
voivat toisiaan ymmärtää.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti