Matka sankarin, on aina tie se ankarin.
Hän eteenpäin hyökkää, suojelee niin kuin
vahvin muuri jonka tiilistä mä teen.
Me tarvitaan noita sankareita,
jotka kiusattuja uskaltaa aina puolustaa.
Nyt on taas se aika tullut, lapset koulun aloittaa.
Toivon etten lööpeistä näkisi
yhtään surullista luettavaa.
Varjellusta pienien, ja suurempienkin
tielle tarvitaan. Taas tutut sanat kuulla saan
äiti en tahdo mennä kouluun,
siellä kiusaajat vain vallan saa.
Ne kaikki heikommat maahan polkevat.
Syvälle, sieluuni sattuu, kun nämä
lauseet vuosi vuoden jälkeen toistuu.
Kiusaamiseen aina joka vuosi puutun,
niin turhalta tuntuu tämä taistelu loputon.
Pikkuprinsessatkin niin julmia toisilleen on.
Heidän sanavarasto on niin ruma,
vyönalle iskut liianjulmatapa on.
Äiti miksi toiset vaan minua kiusaa,
en tänäkään kesänä laihtunut tarpeeksi.
Äiti minä en uskalla mennä kouluun,
siellä aivan liianjulma maailma on lohduton.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti