Ole aurinko pääni päällä,
ole sade joka aavikolla yllättää.
Ole minulle tuuli purjeeseen,
työnnä minut yli syvän veden.
Minä tulen, minä menen.
Olen sinulle tuttujuttu,
sana, lause sanottu.
Tiesin mitä halusin, niin vähän
sain. Olin elämässä heikoin ottein kiinni.
Silti siitä selvisin. Paloin niin kuin
fenixlintu, tuhkasta taas ylös lensin.
En välitä juuri mistään,
ei ehkä huvitakkaan.
Minä horrokseen vaivun,
sanattomuuteen tähän taivun.
Hetki vain, ja jos huomaisit minut,
niin olisin elämän kanssa sinut.
Sieluuni avain vain sinulla on,
muille se tie suljettiin.
Ne kaikki muut luokseni etsijät
labyrinttiin eksytettiin.
Helppo oli olla narrina kansan sen,
joka etsi sieluni avainta harhaillen.
Tuli sekin päivä jolloin kohtasin
epäilevän Tuomaan.
Hetkiseksi antauduin suudelmansa huomaan.
Niin hän minun pettyi, kun ei
saanut kaadettua saalistaan.
Minä jarrut löin pohjaan,
kun tultiin sen kuoppaisentien mutkaan.
Hän ylinopeutta kanssani ajoi,
ja törmäsi yllättäen tutkaan.
Minä pelasin pasianssia, patajätkää
piilotin hihassani, toisessa kädessäni
herttajätkää heilutin.
Niin syntyi se tunteidenmyrsky,
ja aallot laivan sai keinumaan.
Minä laidan yli lensin ennen kuin
saavuimme yhteiseen satamaan.
Tiesin mitä halusin, niin vähän
sain. Olin elämässä heikoin ottein kiinni.
Silti siitä selvisin. Paloin niin kuin
fenixlintu, tuhkasta taas ylös lensin.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti