Minä lauseita kesytän, riimit soinnut runoiksi
väsytän.
Annetaan ihmisten viihtyä, sanoista provosoivista
kiihtyä.
Moni minulle tulee sanomaan, onpa tytöllä sana
hallussaan.
Kirjoita meille tarinaa, joka kertoo kipeistä
asioista.
Älä liikaa kirjoita rakkaudesta, kauniista elämästä.
Kerro siitä, kun Isman saapui kaupunkiin,
ja tyrmistyen törmäsi länsimaiseen kulttuuriin.
Niin olivat kadut täynnä naisia kulkemassa ilman
huntujaan.
Se miehen sai sekoamaan, hän kulkee hullunkiilto
silmissään.
Miten kumartua voi Mekkaan päin, kun taivaalla ei
johtotähti näy.
Miten maamme ihmisyyden tulevaisuudessa nyt käy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti