Silmät kirvellen nauran kera enkelten.
Taivaalle salaa vilkuilen.
Nyt ymmärtää minä yritän
tätä kiertokulkua elämän.
On aika kylvää, sekä niittää pois,
ilman katkeruutta nämä
kasvuvuodet, jos elää vois.
En koskaan tyyntä toivonut,
vain purjeeseeni tuulta
edespäin kantavaa.
Merenulapalla tahdoin
vain kuin tuulispää
purjeveneellä matkustaa.
On myrsky pois, vedenpinta tyyni niin.
Nyt saapui jälleen sunnuntai.
Lepään hetkisen, ja rauha sijan sisälläni sai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti