Se on päättymätöntarina,
toisiinsa syvästi juurtuneet.
Minkäs sille tunteelle teet,
järkevästi näytän,
kyynelillä sen maljani salaa täytän.
Kiellän itseltänikin tunteeni nämä,
ikuista itkua, ja ikävää.
Jätit terävät jälkesi minun sieluuni,
halkaisit tunteeni. Nyt minä itken,
niin kuin raivohärkä.
Huomisen huolineen vain näen.
En tahtosi, koskaan enää sinua nähdä,
sillä se vain on tuskaisin tie.
Hyljättyjenvaltakunta yhtä suurta
painajaisunta. Raahen tuuli
repimässä rakkautta irti rinnastani.
Tämä on surullinen uni, mutta
tämä uni on täydellistä totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti