Suomineito

Repaleiset ovat helmat rouva kohtalon.
Sen matka maanpäällä kulkee läpi
monenlaisen maaston.
Ajat ahtaammaksi kokoajan täällä käy.
Ahdistus pihti otteen kuristavan
elämästä saa. Suomineito surullisesti
huomispäivään käy, salaa silmäkulmasta
kyynelvirta karkaa taas.
Huomenna hulluus puhaltaa
pilliin pajupuun kaltaiseen.

Minä kirjailija hetkeksi suljen korvani,
kunnes tarinan siitä vaikerruksesta
teille teen. Tänään aamu nilkuttaa
kohti päivän laitaa, ja helle Suomenmassa
jossain huohottaa, ja tarvitsen kesäpaitaa.
On paidassa kuva ankkurin,
ja toivon sen paremmin pitävän
tässä elämässä tässä hetkessä kiinni.
Etten karkaa liikaa omiin ajatuksiin,
ja helteen korvaani huohottaessa
huku unelmiini.