Juuri oikeanlaista tunnetta

Juuri oikeanlaista tunnetta kaipaisin,

ei liikaa suunnitelmia, niihin pettyy aina,

arkena, ja sunnuntaina.

Elämäni päivät ne ovat täynnä ajan

piirtämiä kummallisia ääriviivoja,

joita rajoiksi kutsutaan.

Hetket, ne tuokiot jaettuina pieniin osiin,

suruun, onneen ,ja tuskaan.

Ajan itiöt tuulen mukana menossa minne vaan.

Hiuksissani niitä kannan, kuskaan.

Vuodenkierto se ympyrä joka sulkeutuu,

keväästä ruskaan. Loppuja, alkuja,

tarinoita maailman myrskyjen riepoteltavana.

Siksakkia, sinne tänne, taikka yksi pitkä jana.

Anna minun mennä, kasvattaa siivet, ja sano lennä.

Ajasta toiseen aikaan, taiasta toiseen taikaan.

Kirjoitan tarinoita meille, ajanrattaiden väliin pudonneille.

Paholaisen murjomille, tai puhtaille kuin enkeleille.

Mennään meille laitetaan jalat ristiin, jooga-asentoon,

ja unohtaa voit sen melankolisen Waterloon.

Tunteita ihmisten välillä, meidän kesken.

Kuuntelin tarinaa terassilla istuvan kesälesken,

sitä mongerrusta, kaljaa kuin kusta.

Tätä samaa sameaa arkea, meille tarjotaan,

eri lusikoilla, kuin kultalusikka suussa syntyneille.