Minä huomaan kyllä syksyn
salaa hiljaa hiipivän meitä lähemmäksi.
Viimeistä helle viikkoa aloitellaan,
jälleen usva hiljaa nousee,
ylös kohoaa.
Kohta nousee
aurinko,
ja maiseman valaisee, ja ilman
lämmittää. Tänään olen niin kuin
lohikäärme, ja prinsessa samassa
naamiaispuvussa.
Joensuu jotain muistelee,
jälkeen rokkiviikon iloisen.
Kaikki sen muistavat keitä
täällä käynyt on.
Olen yhä se laakson lilja joka etsii
unelmien prinssiä,
Aina onnistun suutelemaan
pelkän sammakon, ja
keskiyöllä vaununi kurpitsaksi
muuttuu taas.
Jäljelle jää kaksi hiirtä poissa juhlapuku on.
Muistoksi jää yksi lasikenkä prinsessan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti