Alku Kalevalan

Kuka surmasi satakielen, kuka toivoi
äänettömyyttä, kuka vei sen kielen?
Maa aikojen alussa, merestä nousee luoto.
Kari kaveriksi pohjasta ponnistaa.
Avaruuden galaksilla eli esiäiti satakieli,
kaiken äänen tähdistä, kuista sisälle salaa nieli.

Niin syntyi maailman kaunein lauluääni,
se kiiri korviin Jumalan, joka hihojaan ylös kääri.
Päätti luoda maapallon, sisälle avaruuden samettisen
mustankallon. Puhalsi itiöitä keuhkoistaan,
sai aikaan alkuräjähdyksen.

Niin syntyi myös Suomen niemi, Vainamoinen
meille syntyi yhdestä solusta. Jumala antoi miehelle
kalan leukaluut, sanoi soita vaka Väinämöinen.
Soita niin että syntyy ilman immet, nuoren neitsyen
vaimoksesi saat, kunhan soimaan saat kalan leukaluut
voimakkaat. Se oli alku Kalevalan, alku Suomenmaan.