Ennen kuin lopullisesti erotaan,
painathan huulesi huulilleni
jäähyväissuudelmaan.
Vartaloni kaarelle taipuu,
uumalleni käsiäsi odottaen.
Minä olen sukua meren seireenien.
Nyt kun sinut ansaani sain,
on aika taas uudestaan jatkaa,
menen mereen saalistamaan.
Vesi on lääkettä kauneuden,
meri ihoani kosteuttaa,
en vanhene milloinkaan.
Teen uuden laulun seireenien,
se soi entistä lumoavammin.
Luokseni laivat suuntaavat,
on vieressäni karit kaikkein
vaarallisimmat. Minä metsästän
sieluja kauniiden ihmisten.
Aika kulkee kulkuaan,
minä värjään taivaanrannan
kutsuvaan purppuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti