Taas saapui aamu, ja sisälläni
velloo yön unien jälkeen levottomuus.
Tänä aamuna soi sisälleni blues,
sen melodia soi kaipuutaan.
Yön unessa talo sortui päälle sankarin,
siinä oli epätoivon tunne ankarin.
Sellaista se on yksi aamu tulee,
ja toinen ohi menee.
Päivänkierto ympyrää, sillä lailla
aika tokkuraisesti tokenee.
Keskikesä uinuu tässä sylissäni
hellettä vielä on luvattu ensi viikoksi.
Syksy sitten hiljaa hiipii ohi
elokuun, kun päivänkierto pimenee,
ja hämäryys mustaksi sakenee.
Omenat odottavat vielä kypsymistä,
minä itsekin kypsyn tässä.
Kypsyn yksinäisyyteen ilman syliä.
Olen se erakko, ilman maailman kyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti