Antakaa hänelle

Sisältä tyhjä täyttämistä vailla.
Sieluni kulkee utopian mailla.
Olen liiaksi uupunut kentällä rakkauden.
Kaatunut taistelussa kerran viimeisen.
Valmista viljaa manalan lautturin matkaan,
minua pelasta eivät sanat kauneimmatkaan.
Sisälläni kaikuvat kauneimmat laulut,
mielessäni huutaa maahan valunut uhriveri.
Pauhaa se kyynelten vuoksi, mahtava meri.
Niin mieleni huokaa, komein urhoista
minulle puolisoksi tuokaa, sitokaa
purteni ruoriin kiinni viimeistä matkaa varten.

Se tie on vain kalmalle luovutettavien kaunotarten.
Niin jo meri huokaa kaunis Meeri
minulle jo luovuttakaa, joutuin tuokaa.
Antakaa hänelle mukaan armon avain;
hiukset Simsonin voimin heilumaan tuuleen
miljoonin tavoin. Ottaa manalan sulhanen
hänet vastaan, paljaalla navalla ainoastaan.
Aika on muuttua vaahdoksi meren sen,
ääneksi kirkkaaksi seireenien.