Rouva Räty

Plyyssisohvan syleilyssä

lyyhistynein hartioin,

elämää liian usein vartioin.

Takanani väittelevät

surulliset sankarit elämänsä sotien.

Niin moni on ainoa asukas

yksinäisten kotien.

Vuodet roikkuvat kumarilla

hartioilla, hopea ohimoita koristaa.

Elämä oli ennen vain

onnellisten palmikkopäisten.

Mihin kauas taakse jäi

se tyttö palmikkopäinen.

Hiuksensa tiukalle nutturalle

pyöritettiin, ilme se iloisen

tytön vaihtui ilmeeseen

happamaan.

Köyhät, ja rammat

niiden tuska käy eteenpäin

ontuen. Rouva Räty

ylittää uutiskynnyksen

olemalla tekopyhä, ja kohtuuton.

Uutta virtaa elokuu kohta

täällä pyörittää,

ja kureliivinsä tiukemmalle

nainen hapan kuin sitruuna

nyörittää. Nyt tarvitaan

iloinen villi nuori ihminen,

joka hetkeksi muuttaa

ajan iloiseksi tanssin tahdissa

villisti pyörien.

Minä pianoon viritän värisevän

vibraton, se lauluuni tuo

melodian joka päivän

vie huomiseen villisti eläytyen.