Pohjanmaan kautta

Seitsemän kertaa seitsemän
anteeksiantoa, ei vihan kantoa.
Ei jäätävää tunnetta, mieltä
ei polulta pois horjumista, ei tieltä.
Anteeksi annan, hyvyyttä mukanani kannan.
Rakkautta rajatonta, taivalta myrskyjen läpi.
Niin kukkuu mielessäni vuodenkierron lävitse,
tuo heinäkuun orpokäki.
Ylämäki, alamäki rintarinnan,
maljasta näen se piripinnan.
Pohjanmaan kautta lipuu pilvien lautta,
villiä virtausta, unelmien kertausta.
Sinä siellä jossain, minä täällä
lapsen nalle kainalossani.