Sielulle purjeet joskus tarvitaan,
että löytää osan siitä mistä unelmoi.
Tänään sisälläni tuhannet tuulikellot soi.
Ehkä kohtaan ihmisen, jossain
toreilla maailman. Minä kierrän
tätä maapalloa , levottomasti
kuljen kujilla ihmisten.
Itseni tänään täältä löysin,
sidoin lujasti kiinni elämään, vankoin köysin.
Lantioni kaari kaipaa kosketusta,
hellää halausta, kosketusta kaipaa
hahmo inhimillisen ihmisen.
Mistä sen nyt vain saada voi,
kun kulkee synkkää yksinäisyyden kujaa?
Kaikki ympärilläni kulkevat laput silmillään,
minut ohittavat aivan liian lujaa.
Silti kohtaamista on lupa odottaa,
niin kauan on aikaa, kunnes
silmämme lopullisesti suljetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti