Sinä lensit tuuleksi taivaan rantaan/ You flew into the wind skyline

Sinä lensit tuuleksi taivaan rantaan
läpi sinisten usvien, sisälleni sanat kantaa
läpi sinun viimeisten päivien.
En voi enää ääntäsi tavoittaa,
olen liian väsynyt menettämään ystävyyttä.
Minut valtaa outo ikävä, se itää
kasvaa siemenestä liian isoksi puuksi.
Maailma ottaa usein kalleinta, kauneutta
liian aikaisin pois. Kunpa tiemme
täällä tasaisempi olla vois.
Yhden enkelin avaruus taas sielustasi synnytti.
Ikävästä itken, kaarelle taivun,
ehkä jälleen joskus toisessa ulottuvuudessa kohdataan.

You flew into the wind skyline
through the blue mists, carry inside me the words
through your last days.
I can no longer reach out to your voice,
I'm too tired to lose the friendship.
I am filled with a strange yearning, it will germinate
grow from seed too big tree.
The world often takes the most expensive, the beauty of
too early out. I wish our way
here to be flatter you.
One angel in space while your soul bare.
Sad I cry, will defer to the arc,
maybe again sometime in the second
dimension is encountered.