Vuoden vaihtuessa

Vuoden vaihtuessa
lasken ajatuksilleni

ankkurin.

Kaipaukselle kaarisillan

rakennan.
Olen menettänyt

kuolemalle kultaista viljaa.

Olen itkenyt, nauranut,

tanssinut hiljaa.

Äitimaan poveen kaikki

aina laskeutuu, kyyneleet,

nauru, niistä kasvaa muistoja

kantava saarnipuu.

Olen kuunnellut tuttujen

askeleiden kaikuja ovelleni.

Päästänyt, pistävän kyyn

puremaan povelleni.
Muistot, murskatut sydämeeni

piilotetussa rasiassa.
Tunnen kuinka tuuli
tarttuu hiuksiini.

Ikävä, kiinni nivusiin.
Uusi vuosi bumerangin 

lailla palauttaa

armottoman kaipauksen.

Kaipauksen rakkauteen,

ihmisen ikävän toisen luo.