Itsenäisyyspäivä 6.12

Aika kulki ylitseni,päälle tallasi,

rautakoroin murskaten.

Minä yksin olen, orpo

rauhaton on sydämeni.

Sisältä pikkuhiljaa vaivihkaa

muumioidun, ja tuonetar

se kylmin huuruin

hengittää niskaani.

Haaveet pikkuhiljaa 

pirstaleiksi,särkyivät

ajan hiekkaan murenivat.

Sielun täytti pelko,

naapurimaiden

suomettumisesta

syyttävät ivat.

Kapteeni takaa pilvien,

kiroaa nykyaikaa.

Totuus se niin,

upotettiinko multaan

isänmaan?

Äitimaan tytär itsenäisyyttä

vaalii varoen, helmaansa

pyyhkii  salaa kyyneleen.

Kapteeni takaa pilvien,

katsooko hän

paraatimarssia itsenäisyyspäivän?

Elämästä päivä päivältä

ymmärrän vain vähemmän.