Runotorstai haaste

Sielulle purjeet joskus tarvitaan,
että löytää osan siitä mistä unelmoi.
Tänään sisälläni tuhannet tuulikellot soi.
Ehkä kohtaan ihmisen, jossain
toreilla maailman? Minä kierrän
tätä maapalloa , levottomasti
kuljen kujilla ihmisten.

Itseni tänään täältä löysin,
sidoin lujasti kiinni elämään, 
vankoin köysin.
Lantioni kaari kaipaa kosketusta,
hellää halausta, kosketusta kaipaa
hahmo inhimillisyys ihmisen.

Mistä sen nyt vain saada voi,
kun kulkee synkkää yksinäisyyden kujaa?
Kaikki ympärilläni kulkevat laput silmillään,
minut ohittavat aivan liian lujaa.
Silti onnellista kohtaamista
vielä odotan.
Niin kauan kuin on sisälläni elämää.
Kaipaus toiseen ihmiseen, askeleeni
rytmi siitä tahdin saa.





Sails for the soul sometimes needed,
to find that part of the dream.
Today inside of thousands of wind bells ring.
Maybe to a human, to some
open-air markets in the world? I tour the
this earth, restlessly
I'm walking in the streets of people.

Today I found myself here,
I tied firmly to life,
a sound with ropes.
Hips arch needs to contact,
gentle hug, touch needs
humanity of the human figure.

Where to now just to get to,
when passing through a dark alley of loneliness?
All around me run labels with their eyes,
I pass all too hard.
Still, a happy encounter
still look forward to.
As long as there is life inside.
Longing to another person, goings
the rhythm of the pace of her.