Se hetki kun yö viimein sammuu,
aamun kajo nousee ylös pitkin taivaan rantaa.
Sanan laskuun nousee uusipäivä tää,
aika vanhat haavat arpeutumaan saa.
Soitan kaikki vanhat laulut, jotka voivat
surullista, särkynyttä lohduttaa.
Ne ovat niitä kahden talon tarinoita,
vanhoja itku virsiä, kadonnut tie rakkauteen.
Viimein nousee päivänsäde taivaan rannalle tanssimaan,
minä neiti aamulle kumarran,
hän vie minut valssiin keinuvaan.
Taas uusi päivä nousta saa.
On hetkiä, kun kaikki liukuu pois kohdaltaan,
ja kaupunki nöyränä sylissäni pakkasessa huohottaa.
Harmaa on hyvä väri, sen jo niin moni ohikulkija näki.
Kadulla lapsi heitti minua joulupaketilla, siinä
luki ohikulkijalle, sisältä sen löysin särkyneen enkelin.
Se keittiön pöydällä jälleen ehjäksi liimattiin.
@ tanninen satu
aamun kajo nousee ylös pitkin taivaan rantaa.
Sanan laskuun nousee uusipäivä tää,
aika vanhat haavat arpeutumaan saa.
Soitan kaikki vanhat laulut, jotka voivat
surullista, särkynyttä lohduttaa.
Ne ovat niitä kahden talon tarinoita,
vanhoja itku virsiä, kadonnut tie rakkauteen.
Viimein nousee päivänsäde taivaan rannalle tanssimaan,
minä neiti aamulle kumarran,
hän vie minut valssiin keinuvaan.
Taas uusi päivä nousta saa.
On hetkiä, kun kaikki liukuu pois kohdaltaan,
ja kaupunki nöyränä sylissäni pakkasessa huohottaa.
Harmaa on hyvä väri, sen jo niin moni ohikulkija näki.
Kadulla lapsi heitti minua joulupaketilla, siinä
luki ohikulkijalle, sisältä sen löysin särkyneen enkelin.
Se keittiön pöydällä jälleen ehjäksi liimattiin.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti