Jatkan
eteen päinkulkemista,
vaikka
maailma on suuri
suunnaton.
En
pelkää pimeää,
sytytän
ikkunalleni
monta
kynttilää.
Maassa
roudan,
sekä
jään.
Sinun
vierelläsi matkaa
jatkan
huomiseen.
Luotan
tässä pimeässä,
siihen
melankoliseen
ystävään.
Hän rinnallani
kaipaa
kesää seuraavaa.
Se
ystävyys on suurta
rakkautta,
ajattomuutta.
Pelkkää
sielujen sinfoniaa,
siihen
sävellän nyt
uuden
sävelen.
Soikoon
luonnon jäiset
suuret
urut, jääköön
lumen
alle laaksot, kurut.
Hetkeksi
nyt unohtaa
saan
sydänsurut.
Kuljen rinnallasi,
vierelläsi
vielä
vähän kylmä on.
Toivon
löytäväni
rinnalleni
sen ystävän,
sen
ainoan, jonka
kanssa
käperrymme
alle
talvenpeiton yhteisen.
Painan
lapaseni jäljen lumeen
pehmoiseen,
jään odottamaan
valon
uutta syntymää.
Kevättä
uutta, seuraavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti