Kaipaus

Minä kekäleitä sylissäni kannan.

Elämän tukahtunut tuli,

sisälläni korventaa.

Sisäinen soturi, öisin

ritariksi muuttaa, muotoaan.

Se kolina on mahdoton, kun hän

haarniskaan pukeutuu.

Minä tähtiyöhön heräilen,

sisintäni kuuntelen.

Kaipaus se on pimeydessä

myrkkyä, ajatuksien kehä

kiertää loputonta ympyrää.

Varjoni pimeyden kanssa tangoon

yhtyy, aamuyö saa polttavan

suudelman. Yön pimein hetki

minulle kumartaa,

ei varjoista lohduttavaa 

aamun valoa näy.