Näkymätön

Ei kukaan minua näe, ei huomaa,

ei tule mukaan hakemaan.

Olen näkymätön,

kun pukeudun toogaan,

valkeaan lakanaan.

Seassa aivottomien,

ja rampojen,

olen niin kuin zombie seassa

rautakampojen.

Aikuisten vallan alla,

potkivat säälimättä

pesästä pois joutuneita.

Ne asuvat sillan alla,

ja auttavat pois polulta eksyneitä.

Enkelit mustin siivin,

ohitseni lentävät.

Missä on hyvät sydämet,

kun eksyneet niitä kaipaavat?

Minä palelen, vapisen, sillan

alla, mutisen huulin sinisin.

Paremman kohtalon mummon

ikkunalla, saa jopa pelargonia talvisin.