Minulla on sisälläni
salainen voima,
Se minua usein
soimaa.
Silloin tunnen
jalkojeni alla
maan akselin
keinahduksen,
ja minua huimaa.
Villinä rehottaa
sanojen
kutsuva viidakko.
Haluaa minun
kirjoittavan tarinan
jossa vaanii leijona
iltapäivän
auringossa.
Teräväsarvisten
kauriiden
lauma, niitä voi
oinaskin
arvostaa. Sanojen
palvontaa,
voi sitä turhaa
pettymysten
hintaa.
Mies niin
kuin vauva
rintaa hamuaa.
Olen unelmassani
iltapäivän
savannilla,
hiuksiini tuuli käy.
Niitty allani
kutsuu,
tuoksuu heinikko,
kuin
niittyvilla.
Pelottavaa on olla
tällainen
palvottu Madonna,
jakaa
nimikirjoituksia
maailman toreilla.
Tahdon olla muutakin ,
villi sekä vapaa.
Lentää sanojeni
voimalla
kuin villi kotka.
Panhuilu, sen on ääni
täydellisen
vapauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti