Kaukana olen sylissä
kaamoksen, se aikaan
Saa upottavan hurmoksen.
Pimeyden huntu, sen
petollinen
rauhan, levon tuntu.
Revin sydämen
rinnasta irti,
ja pakenen,
rakkautta turhaan.
Kaamoksen keskellä
piileksin.
Ystävyyttä ilman
syytä,
rinnalla kasvatanko
kavalaa kyytä?
Erakko kuorensa
kasvattaa.
Syömällä liikaa
sen kuoren
pinalle suojaavan
rasvakerroksen saa.
Kultaa, haikailen
salaa,
piilotan tunteet
maailmalta.
Kuun valossa
kelmeässä
piileksin, se saa
aikaan
bumerengin lailla
kiertävän refleksin.
Vahvaa, vaikuttavaa
tunnetta.
Ainut on äänesi
joka minua voi
rauhoittaa.
Rakkauteni sinuun,
se vie minut
jonnekin usvan
keskelle, vajoan
unelmieni imuun.
Numerosi minulle
annoit,
iloisuudellasi
pitkään piristit,
pimeyden keskellä
sanoillasi kannoit.
Uskallanko soittaa,
ehkä
vielä sekin päivä
koittaa?
Varmat ovat otteet sydämeni
piilossa olevat
tunteet.
Rakkautta sitä sinä
minusta
irti osaat ottaa.
Kuin tulitikun
rikkipäällä
salaa liekkiin raapaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti