Joulukuun lopussa
vuoden vaihteessa
syvälle ajatuksiin
sukellan.
Oodin heräävälle
aamulle kirjoitan.
Viimeksi, kun sinut
näin,
näytit iloiselta,
niin paljon
houkuttelevata ,
enemmän
koskaan aiemmin.
Silloin ajattelin,
että jos voisit
olla minulle se
mies, jonka
käteen tarttua
saan.
Mitä minä sinulle
osaan kertoa
tunteista yksinäisen
ihmisen.
Kuinka paljon sinua
kunnioitan,
ihailen , kuinka
iloa elämään tarvitsen.
Hyvää Uutta
Vuotta, en sano sitä suotta.
Tämä aamu kutoo
toivon verkkoa,
joka huomenna
säikeensä toiseen
vuoteen saa
kasvattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti