Minä laulun
kirjoitan
vaikka tuulen
huminasta,
jos et sitä koskaan
laula,
niin olkoon se
sinulle
utuinen unen hetki.
Loppumaton
korvamato,
sen melodia
korvissasi
kiertävä retki.
Nyt ei tunnu talven
tuskat,
eikä enää näy
ruska,
sohjo peittää
tantereet.
Melodiaan lisään
äitimaan hellyyden,
kuulija voi aistia
tunteita,
unelmissa kelluen.
Autio on maa, tuuli
vain sen yli
villisti ratsastaa.
Minä laulun lasken
tuulen helmoihin.
Siihen tuhat
tunnetta piilotin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti