Kurkkuni kuivaa,
huomaamattomasti
yskäisen.
Tunnen lapsen
uteliaisuuden,
vaikka olen jo
aikuinen.
Tiedon jano, se
sisälläni
huutaa, olen kuiva
erämaa.
Filosofia tunnen
allani
juuret sen. Suurinta
maailmassa on
uteliaisuutta
kaikkeen tietoon.
Se minut kietoo
pauloihin
suuren filosofin.
Niin viimeinkin,
lamppu
pääni päälle
syttyy taas.
Joulukuu sohjossa
ryömii,
missä routa viipyy.
Täytyy talven alle
pohja
jälleen rakentaa.
Maapallo pyörii
liikkein
nykivin, minä
jostain
viisauksia
kuuntelen.
Yön kirkkainta
johto tähteä
taas unessani
suutelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti